Liu Cixinin tieteistrilogian ensimmäinen osa Kolmen kappaleen probleema rakensi tarinaa esittelemällä melko hyvässä rytmissä luonnontieteellisiä ideoita. Toinen osa Synkkä metsä rakentuu hieman eri tavalla – edellään luonnontieteet ovat keskeisiä, mutta fokus on muuttuneen miljöönkin vuoksi toisaalla.
Trilogia kertoo ainakin toiseensa osaansa saakka kahden sivilisaation kohtaamisesta. Toinen on Maan ihmiskunta ja toinen tähtijärjestelmänsä epävakautta pakeneva Trisolariksen väki. Ensimmäisen osan lopussa Maata kohti matkaavan Trisolariksen laivasto ilmoitti, että ihmiset ovat heille hyönteisiä. Miljöö on siis muuttunut niin, että trilosaristen aikeet jossain tunnetaan ja tiedetään, että he kykenevät valvomaan kaikkea Maassa. Pelastuakseen tuholta Maan hallitukset käynnistävät Seinänkohtaaja-projektin, jossa muutama ihminen saa liki rajattomat valtuudet laatia kukin tahollaan suunnitelma saapuvien trisolarislaisten päihittämiseksi tai tuhoamiseksi.
Tämä johtaa siihen, että yksi tärkeimmistä jännitteistä on ”seinänkohtaajien” arvoituksellisissa suunnitelmissa, joiden perimmäisiä tarkoituksia ei paljasteta lukijoille ennen kuin ne paljastuvat heidän vastustajilleen – ja silloin ne tulevat pitkien selitysten muodossa. Tämä on yleensä hyvän ”näytä, älä kerro” -neuvon vastaista. Suunnitelmat ovat sinänsä kiehtovia, mutta kun niitä ei kunnolla paljasteta osana tarinaa, vaan sivujen mittaisina selontekoina, kuin teknisinä raportteina, niiden kiinnostavuus kärsii.
Toinen seuraus on se, että Liu keskittyy seinänkohtaajiin henkilöinä. Hän ei ole mielen syvyyksien ja nyanssien kuvaamisessa kovinkaan hyvä. Vahvuudet ovat selvästi muualla. Niinpä ainakin tämän lukijan kokemuksessa tarina keskittyy vääriin asioihin.
Synkän metsän loppupuolella Liu pääsee taas vahvuuksien mukaiseen kerrontaan. Tällöin huomion kohteeksi nousee yksi ratkaisu ”Fermin paradoksiin” eli siihen, miksi älyllistä elämää ei ole havaittu kuin Maapallolla. Tämä laajentaa tarinaa huomattavasti Maan ja Trisolariksen sivilisaatioiden yhteenottoa kosmisemmaksi.