Roolipeleissä pelinjohtajan rooli on keskeinen. Se on myös erilainen pelistä riippuen. Viime vuodet ryhmämme on pelannut etenkin Pelgrane Pressin mysteeripelejä Trail of Cthulhu ja Fear Itself. Näissä pelinjohtajan tehtävä on selkeä: kuvaile pelaajille kohtaukset ja vuorovaikutus, joista he saavat ennalta laaditut vihjeet ja pääsevät pähkäilemään, miten vihjeitä tulisi tulkita mysteerin selvittämiseksi. On siis ennalta laadittu vihjepolku ja ainakin periaatteessa yksi oikea tapa ratkaista seikkailu.
Nyt pelaamassamme Unknown Armies -pelissä on toisin. Tarinan elementit on aikaisemmassa sessiossa luotu yhdessä, eikä tarkoitus ole rakentaa salapoliisimaisesti ratkaistavaa mysteeriä. Kovin selvää minulle ei vielä ole, mikä pelin kolmannen laitoksen teema on. Toisen laitoksen alaotsikko oli ”role-playing game about power and consequences” ja usein toistuva iskulause ”you did it.” Tätä aspektia on uuden laitoksen tekstissä selvästi vähennetty.
Tiesin pelaajani tuntien, että ilman tiukkaa mysteerirakennetta ja vihjepolkua minun olisi aivan turha laatia tarinaa, joka etenee kohtaus kohtaukselta tiettyyn päämäärään. Olin kuitenkin niin monta vuotta tottunut rakentamaan sessiot vihjepolun avulla, että olin hämilläni: miten minä nyt hoidan tehtäväni? Mitä voin tehdä ennakkoon, jotta en kesken kaiken joudu huomaamaan, etten tiedä kuinka tarinassa edetä.
Lopulta päädyin siihen, että mietin ennakkoon tärkeimmät ei-pelaajahahmot – siis pelinjohtajan ohjaamat tarinan kannalta keskeiset henkilöt motiiveineen muutaman väljän avainkohtauksen. Kaikessa muussa oli luotettava improvisointikykyynsä. Koska en voisi tietää, mitä pelaajat tulisivat tekemään, eikä näin hahmovetoisessa pelissä olisi yhtä oikeaa reittiä, piti luottaa näiden kantavuuteen.
Ne kantoivatkin ainakin ensimmäiset kaksi sessiota – ja paljon jäi varastoonkin. Vasta sessioiden aikana minulle kuitenkin hahmottui, mitä pelien erilaisuus merkitsi pelinjohtokokemuksen kannalta. Trail of Cthulhu ja Fear Itself asettavat pelinjohtajan pitämään huolta siitä, että kaikki menee niin kuin on suunniteltu. Unknown Armies jätti ainakin tämän pelinjohtajan itsensäkin jännittämään ja yllättymään: jos ennakkoon laaditulta vihjepolulta eksytään, valmistelussa on mennyt jotakin pieleen, mutta jos Unknown Armiesin kaaosmaagi tai tanatomantikko vievätkin tarinaa aivan uuteen suuntaan, on vain miellyttävää katsella sivusta kuinka kehkeytyvästä kertomuksesta tulee kaikille sen suunnittelijoille yhtä aikaa kiehtovan tuttu ja vieras.