Avainsana-arkisto: Nora Keita Jemisin

Pitkät ja lyhyet luvut romaanissa

Olen sitä mieltä, että jos romaani on erityisen pitkä, tarinan pitäisi jotenkin laadullaan oikeuttaa se. Entä jos kirjassa on pitkiä lukuja – onko niiden oltava erityisen hyviä? Eipä oikeastaan. Periaatteessa 300-sivuiseen teokseen kuluu aikaa yhtä paljon, koostuipa se kymmensivuisista tai … Lue loppuun

Kategoriat: sekalaista | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Ilon ja surun kirjastojen vuosi 2023 ja 2024

Taas yksi vuosi melko säännöllistä lukemista ja varsin säännöllistä julkaisemista. Huh huh. Vuosi alkoi samalla rytmillä kuin monet aikaisemmatkin: pari merkintää Keltaisesta kirjastosta ja sitten väliin merkintä Kalevalasta. Vasta huhtikuussa tähän tuli poikkeama, kun kirjoitin sensuurin teemasta. Aihe olisi ansainnut … Lue loppuun

Kategoriat: ilmoitukset | Avainsanoina , , , , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Jemisin: Obeliskiportti

Mitä tarkoittaa, kun sanotaan että jossakin tarinassa käsitellään jotakin asiaa? Tätä mietin lukiessani Vesa Sisätön arviota N. K. Jemisinin ”Murtunut maailma” -trilogian toisesta osasta eli Obeliskiportista. Vesa kirjoittaa näin: Romaani kysyy, missä kulkevat ihmisyyden rajat. Jos elää vuosituhansien ajan elämää, … Lue loppuun

Kategoriat: tieteiskirjallisuus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Jemisin: Viides vuodenaika

Tieteiskirjallisuutta lukiessa – varsinkin silloin, kun tarina sijoittuu aikaisemmin tuntemattomaan miljööseen – täytyy olla tarkka. Huolimattomuus alussa saattaa jättää mieleen värjymään tarpeetonta hämmennystä sen hämmennyksen lisäksi, jonka sinne on tarkoituskin jäädä. N. K. Jemisinin Viides vuodenaika vaatii tarkkaavaisuutta, koska vaikka … Lue loppuun

Kategoriat: tieteiskirjallisuus | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti